Derniers Contes

By Edgar Allan Poe

Page 86

une fausse idee de ma figure. Des yeux!
vrai!--Des yeux, Pierre Bon-Bon, font tres bien dans leur veritable
place--la tete, direz-vous? Oui, la tete d'un ver. Pour _vous_ ces
instruments d'optique sont quelque chose d'indispensable--cependant je
veux vous convaincre que ma vue est plus penetrante que la votre.
Voila une chatte que j'apercois dans le coin--une jolie
chatte--regardez-la,--observez-la bien. Eh bien, Bon-Bon, voyez-vous
les pensees--oui, dis-je, les pensees--les idees--les reflexions, qui
s'engendrent dans son pericrane? Y etes-vous? Non, vous ne les voyez
pas! Eh bien, elle pense que nous admirons la longueur de sa queue, et
la profondeur de son esprit. Elle en est a cette conclusion que je
suis le plus distingue des ecclesiastiques, et que vous etes le plus
superficiel des metaphysiciens. Vous voyez donc que je ne suis pas tout
a fait aveugle; mais pour une personne de ma profession les yeux dont
vous parlez ne seraient qu'un appendice embarrassant expose a chaque
instant a etre creve par une broche ou une fourche. Pour vous, je
l'accorde, ces brimborions optiques sont indispensables. Tachez,
Bon-Bon, d'en bien user--_moi_, ma vue, c'est l'ame."

La dessus, l'etranger se servit du vin, et versant une pleine rasade a
Bon-Bon, l'engagea a boire sans scrupule, comme s'il etait chez lui.

"Un excellent livre que le votre, Pierre," reprit Sa Majeste, en tapant
familierement sur l'epaule de notre ami, quand celui-ci eut depose son
verre apres avoir execute a la lettre l'injonction de son hote, "un
excellent livre que le votre, sur mon honneur! C'est un ouvrage selon
mon coeur. Cependant, je crois qu'on pourrait trouver a redire a
l'arrangement des matieres, et beaucoup de vos opinions me rappellent
Aristote. Ce philosophe etait une de mes plus intimes connaissances. Je
l'aimais autant pour sa terrible mauvaise humeur que pour l'heureux tic
qu'il avait de commettre des bevues. Il n'y a dans tout ce qu'il a ecrit
qu'une seule verite solide, et encore la lui ai-je soufflee par pure
compassion pour son absurdite. Je suppose, Pierre Bon-Bon, que vous
savez parfaitement a quelle divine verite morale je fais allusion?"

"Je ne saurais dire...."

"Bah!--Eh bien, c'est moi qui ai dit a Aristote, qu'en eternuant, les
hommes eliminaient le superflu de leurs idees par la proboscide."

"Ce qui est....--(_Un hoquet_) indubitablement le cas!" dit le
metaphysicien, en se versant une autre rasade de Mousseux, et en offrant
sa tabatiere aux doigts de son visiteur.

"Il y a eu Platon aussi," continua Sa Majeste, en declinant modestement
la tabatiere et le compliment qu'elle impliquait--"il y a eu Platon
aussi, pour qui un certain temps j'ai ressenti toute l'affection d'un
ami. Vous avez connu Platon, Bon-Bon?--Ah! non, je

Last Page Next Page

Text Comparison with Valtameren salaisuus

Page 5
Toverini näytti minulle nyt, että laatikon toisen pään saattoi avata.
Page 10
Olin nyt koiran alla ja hetken kuluttua olisin kokonaan sen vallassa.
Page 11
Mutta minä odotin kärsimättömästi kuullakseni syyn hänen pitkälliseen viipymiseensä ja hän rupesi kertomaan, mitä laivassa oli tapahtunut minun vankina ollessani.
Page 12
Konnat nousivat nyt kannelle ja veivät ystäväni mukanaan ensin sidottuaan hänen kätensä selän taa.
Page 14
Ohimennen vilkaistessaan tähän mieheen saattoi hänen kuvitella olevan naurusta pakahtumaisillaan, mutta tarkemmin katsoessa täytyi väristen tunnustaa, että jos sellainen ilme merkitsi iloisuutta, niin se mahtoi olla paholaisen iloa.
Page 18
Hän vastasi avomielisesti toverini kaikkiin kysymyksiin, kertoi että hän varmasti uskoi hänen isänsä pelastuneen, koska näkyvissä oli ollut kokonaista viisi purjealusta juuri ennen auringon laskua, silloin kun hänet jätettiin tuuliajolle, sekä puheli muutenkin lohduttavasti, mikä tuotti minulle sekä iloa että hämmästystä.
Page 19
Ei kukaan tullut enää kanssiin sinä päivänä ja yöksi menin Augustuksen koppiin ja nukuin makeasti lähes päivänkoittoon asti, jolloin hän herätti minut kuullessaan liikettä kannelta.
Page 20
Eräistä merkeistä -- kun esimerkiksi ei ollut yhtään kirvestä tai kankea tavallisilla paikoillaan -- rupesimme pelkäämään, että perämies epäili jotain, ainakin Petersiin nähden ja että hän kyllä pitäisi varansa hänestä päästäkseen.
Page 23
Molemmat toverini lähtivät nyt rohkeasti kajuuttaan ja Peters sulki oven, samalla tavalla kuin se oli ollutkin.
Page 25
Nyt huomasimme, ettei alus keikkunut enää yhtä raskaasti kuin ennen, mutta asemamme oli yhä perin uhkaava ja äärimmäisistä ponnistuksistamme huolimatta emme saaneet vuotoa vähenemään yhdellä pumpulla.
Page 29
-- Kuolleiden kuljettama laiva.
Page 32
Siinä minä onnistuinkin odottamattoman hyvin ja nukuin yhtämittaa siksi, kunnes kumppanini, joita onni oli vähemmän suosinut, herättivät minut päivän koittaessa uudestaan yrittääksemme hankkia muonavaroja laivan ruumasta.
Page 33
Näillä yrityksilläni onnistuin tuomaan kaksi tuppiveistä, tyhjän kolmen gallonin savipullon ja villapeiton, mutta en mitään, mikä olisi kelvannut meille ruuaksi.
Page 35
Pelataksemme tätä kamalaa arpapeliä, jossa kunkin tuli koettaa onneaan, meidän täytyi vetää tikkua.
Page 37
_Elokuun 1 p:nä_.
Page 38
Pitääkseni ne loitolla polskutin voimakkaasti vettä käsilläni ja jaloillani uidessani hylkyä kohti, niin että vaahto kuohui ympärilläni.
Page 42
Pakkanen oli nyt ylen ankara ja yhtämittaa tuli raepuuskia pohjoisesta ja idästä.
Page 60
Tunsin polvieni rajusti tutisevan, sormieni hitaasti mutta varmasti hellittäessä otettansa.
Page 63
Tosiaankin oli veden lämpömäärä täällä niin korkea, ettei jäätä voinut ollakaan.
Page 65
En osaa verrata sitä mihinkään muuhun kuin rajattomaan putoukseen, joka äänettömänä vyöryy mereen jostain äärettömästä ja kaukaisesta taivaan varustuksesta.