Derniers Contes

By Edgar Allan Poe

Page 82

fagots
flambants.

C'etait une de ces terribles nuits, comme on n'en voit guere qu'une ou
deux dans un siecle. Il neigeait furieusement, et la maison branlait
jusque dans ses fondements sous les coups redoubles de la tempete; le
vent s'engouffrant a travers les lezardes du mur, et se precipitant avec
violence dans la cheminee, secouait d'une facon terrible les rideaux du
lit du philosophe, et derangeait l'economie de ses terrines de _pate_ et
de ses papiers. L'enorme in-folio qui se balancait au dehors, expose a
la furie de l'ouragan, craquait lugubrement, et une plainte dechirante
sortait de sa solide armature de chene.

Le metaphysicien, ai-je dit, n'etait pas d'humeur bien placide, quand
il poussa son fauteuil a sa place ordinaire pres du foyer. Bien des
circonstances irritantes etaient venues dans la journee troubler la
serenite de ses meditations. En essayant des _Oeufs a la Princesse_, il
avait malencontreusement obtenu une _Omelette a la Reine_; il s'etait
vu frustre de la decouverte d'un principe d'Ethique en renversant
un ragout; enfin, le pire de tout, il avait ete contrecarre dans la
transaction d'un de ces admirables marches qu'il avait toujours eprouve
tant de plaisir a mener a bonne fin. Mais a l'irritation d'esprit causee
par ces inexplicables accidents, se melait a un certain degre cette
anxiete nerveuse que produit si facilement la furie d'une nuit de
tempete. Il siffla tout pres de lui l'enorme chien noir dont j'ai parle
plus haut, et s'asseyant avec impatience dans son fauteuil, il ne put
s'empecher de jeter un coup d'oeil circonspect et inquiet dans les
profondeurs de l'appartement ou la lueur rougeatre de la flamme ne
pouvait parvenir que fort incompletement a dissiper l'inexorable nuit.
Apres avoir acheve cet examen, dont le but exact lui echappait peut-etre
a lui-meme, il attira pres de son siege une petite table, couverte
de livres et de papiers, et s'absorba bientot dans la retouche d'un
volumineux manuscrit qu'il devait faire imprimer le lendemain.

Il travaillait ainsi depuis quelques minutes, quand il entendit tout a
coup une voix pleurnichante murmurer dans l'appartement: "Je ne suis pas
presse, monsieur Bon-Bon."

"Diable!" ejacula notre heros, sursautant et se levant sur ses pieds,
en renversant la table, regardant, les yeux ecarquilles d'etonnement,
autour de lui.

"Tres vrai!" repliqua la voix avec calme.

"Tres vrai! Qu'est-ce qui est tres vrai?--Comment etes-vous arrive ici?"
vocifera le metaphysicien, pendant que son regard tombait sur quelque
chose, etendu tout de son long sur le lit.

"Je disais," continua l'intrus, sans faire attention aux questions, "je
disais que je ne suis pas du tout presse--que l'affaire pour laquelle
j'ai pris la liberte de venir vous trouver n'est pas d'une importance
urgente,--bref, que

Last Page Next Page

Text Comparison with Valtameren salaisuus

Page 0
Vuosi 1841 täällä Philadelphiassa oli nyt Poen elämä onnellisin.
Page 2
Hän oli ollut isänsä mukana valaanpyyntiretkellä _John Donaldson_-nimisellä laivalla ja kertoili minulle paljon Tyynenmeren seikkailujaan.
Page 11
Mutta minä odotin kärsimättömästi kuullakseni syyn hänen pitkälliseen viipymiseensä ja hän rupesi kertomaan, mitä laivassa oli tapahtunut minun vankina ollessani.
Page 15
Toviin hän ei keksinyt mitään keinoa niiden poistamiseksi ja pelkäsi jo tuumainsa alkuunsa raukeavan, kun hän tarkemmin katseltuaan huomasi että raudat saattoi vähällä vaivalla kihnuttaa käsistään ja taas pujottaa takaisin vain puristamalla kokoon kämmenensä.
Page 17
Hän ei uskonut mahdolliseksi, että minä olisin kestänyt näin kauan vankeuttani niin tukahduttavassa ilmassa.
Page 22
Tirkistellessämme saranain raoista näimme joka sopen kajuutassa.
Page 28
Meri oli nyt aivan tyven, ja kun priki jostain syystä, jota emme voineet määrätä, oli vähemmin kallellaan kuin ennen, oli kansi verrattain kuiva ja me saatoimme liikkua siinä vapaasti puolelta toiselle.
Page 30
Sittenkään emme saattaneet olla huutamatta kuolleilta apua! Niin, pitkään ja äänekkäästi me kerjäsimme hetken tuottamassa tuskassa, että nuo äänettömät.
Page 32
Siinä minä onnistuinkin odottamattoman hyvin ja nukuin yhtämittaa siksi, kunnes kumppanini, joita onni oli vähemmän suosinut, herättivät minut päivän koittaessa uudestaan yrittääksemme hankkia muonavaroja laivan ruumasta.
Page 33
Kun huomasin taas voivani uskoa tovereilleni köyden pitelemisen, sukelsin jälleen kolme neljä kertaa kajuuttaan, vaikka nyt oli jo aivan pimeä ja pohjoisesta käyvät vienot, mutta pitkät mainingit hieman liikuttelivat hylkyä.
Page 35
Sanoin heille nyt taipuvani ehdotukseen ja pyysin vain tunnin verran lykkäystä, jotta ympärillemme kerääntynyt sumu ehtisi hälvetä; silloin ehkä joku laiva taas olisi näkyvissä.
Page 39
Ollaksemme mahdollisimman valmiina käyttämään jokaista sateen ropsausta hyväksemme riisuimme paidat yltämme kootaksemme niihin veden samalla tavalla kuin lakanoihin, toivomatta tietysti saavamme parhaimmassakaan tapauksessa enempää kuin ryypyn verran kerrakseen.
Page 47
Otettuamme vettä maljaan ja annettuamme.
Page 51
He tulisivat saamaan sovitun määrän sinisiä helmiä, veitsiä, punaista kangasta y.
Page 56
Silloin he epäilemättä olisivat tuottaneet melkoista tuhoa, ainakin sikäli, ettei tämä joukkio olisi uskaltanut lähestyä ennenkuin he olisivat ehtineet ampua lauttojakin täydeltä laidalta.
Page 58
Vaikka he tunkeilivat raadon ympärillä, ei kuitenkaan kukaan halunnut mennä aivan lähelle.
Page 59
Nyt hänen oli välttämättä irrotettava nenäliinat ylimäisestä vaarnasta sitoakseen ne toiseen, ja silloin hän huomasi pahoin erehtyneensä kovertaessaan kolot niin etäälle toisistaan.
Page 60
Kuta uutterammin ponnistelin _ollakseni ajattelematta_, sitä kiihkeämmiksi ja eloisammiksi mielikuvani kävivät, sitä hirmuisemmin ne selvenivät.
Page 61
olevalle merenrannikolle pyydystääksemme merikilpikonnia, joita olimme nähneet piilopaikastamme kalliolta.
Page 63
Korkea vaaleanharmaa utuvuori oli näkyvissä eteläisellä taivaanrannalla, hulmahtaen aika-ajoin pitkinä juovina, milloin singahtaen idästä länteen, milloin lännestä itään, ja taas ilmaantuen tasaisena ja yhdenmuotoisena huippuna, -- sanalla sanoen vaihdellen kuin revontulten huimat roihut.