Cuentos Clásicos del Norte, Primera Serie

By Edgar Allan Poe

Page 130

acogida a
este respecto por los noruegos, no era la suya, sin embargo. Como
primera proposición declaró, a pesar de todo, su incapacidad de
comprender el fenómeno; y en esto convine con él, pues aunque
concluyente sobre el papel, toda explicación resulta ininteligible y aun
absurda entre el retumbar del abismo.

"Habéis observado bastante el remolino ahora," dijo el viejo, "y si os
arrastráis en redondo sobre la roca hasta poneros a sotavento para que
llegue a vuestros oídos algo amortiguado el bramido de las aguas, os
referiré una historia que os convencerá de que tengo motivos para saber
algo del Móskoe-ström."

Me coloqué como deseaba, y el guía comenzó:

"Poseía yo, en compañía de mis dos hermanos, una embarcación pequeña,
aparejada en goleta, con capacidad de setenta toneladas más o menos, en
la cual teníamos la costumbre de ir a pescar entre los islotes que
quedan más allá de Móskoe, cerca de Vurrgh. En todas las corrientes
violentas del océano se encuentra buena pesca en su oportunidad, siempre
que se tenga el valor suficiente para ir a buscarla; pero entre todos
los mozos de la costa de Lofoden, éramos nosotros los únicos que
salíamos regularmente a pescar a las islas, como os he dicho. El sitio
acostumbrado por los pescadores está mucho más lejos, allá abajo, hacia
el sur. Allí se encuentra pesca a todas horas sin gran peligro y es,
por consiguiente, el lugar preferido. Sin embargo, los sitios elegidos
por nosotros, aquí, entre las rocas, ofrecían no sólo la más delicada
variedad de pesca, sino en mucha mayor abundancia; de manera que
frecuentemente conseguíamos en un solo día lo que otros más tímidos en
el oficio no podían reunir en toda una semana. En verdad, esto
representaba para nosotros una especulación desesperada, en que el
riesgo de la vida era la labor y el ánimo respondía como capital.

"Guardábamos la goleta en una ensenada a cinco millas más arriba de la
costa respecto del lugar en que nos encontramos; y en el buen tiempo
solíamos aprovechar de los quince minutos de calma para atravesar el
canal principal del Móskoe-ström, muy lejos del vórtice, y ponernos
luego al ancla allá por Ótterham o Sandflesen, donde el reflujo no es
tan violento como en otras partes. Acostumbrábamos quedarnos allí hasta
que se aproximaba el momento de la nueva marea, que teníamos en cuenta
para regresar. Nunca salíamos a esta clase de expediciones sin contar
con viento firme para el regreso, viento que estuviéramos seguros no
había de fallar; y rara vez nos equivocamos en este punto. Dos veces
solamente en seis años nos vimos obligados a pasar toda

Last Page Next Page

Text Comparison with Valtameren salaisuus

Page 0
Kasvatusvanhempainsa mukana joutui hän aikaisin Englantiin, jossa hän alotti koulunkäyntinsä.
Page 3
Edmundsin kaivon, ilmestyi eteeni ilmielävänä vanha Mr.
Page 6
Tulin kovin rauhattomaksi eivätkä kirjani enää vähääkään minua huvittaneet.
Page 12
tapauksessa ominpäin nostaisi hälinää luukulla.
Page 14
Kerrottuna aikana hänellä oli tällainen karhunnahan-kappale päässä ja se lisäsi koko lailla hänen kasvojensa luontaista julmuutta, joka ilmaisi Upsaroka-heimon luonnetta.
Page 15
Augustus pantiin nyt käsirautoihin, joita laivassa oli monta paria ja hänen jalkansa sidottiin lujasti.
Page 17
minun olevan ruumassa, ja Augustus arveli sen pääsevän luokseni, jos hän pistäisi sen alas luukusta.
Page 19
Palasin kiireimmän kautta piilooni.
Page 22
Nyt kävin kovin levottomaksi, sitäkin enemmän kun näin Augustuksen ja Petersinkin vielä olevan neuvotonna menettelytavastamme.
Page 25
Tällä tavoin vietimme kauhistavan tuskallisen ja uuvuttavan yön, ja kun päivä vihdoinkin koitti, ei myrsky ollut vähintäkään asettunut eikä näkynyt merkkiäkään sen tyyntymisestä.
Page 26
Nämä sanat antoivat sydämeeni uutta toivoa; sillä vaikka olikin ilmeistä, ettei tyhjillä traanitynnyreillä lastattu alus menisi pohjaan, olin tähän asti ollut niin sekaannuksissa, etten muistanut sitä ollenkaan, vaan olin jo kauan pitänyt upoksiin menoa uhkaavimpana vaarana -- näyttipä tuo sitten miten omituiselta tahansa.
Page 28
Hyväksi onneksi tuuli pysyi koko yön hyvin tasaisena ja meri tyyntyi joka minuutti, mikä antoi meille uutta pelastuksen toivoa.
Page 30
Kun hänen laivansa tuli lähemmäksi, näimme punaisen flanellilakin putoavan hänen päästään mereen, mutta siihen hän tuskin ollenkaan loi huomiota, vaan yhä edelleen hymyili ja viittoili yhtä omituisesti.
Page 31
Tässä silmänräpäyksessä laivan tekemä äkillinen mutka toi kanssin tienoon hetkeksi näkyviimme ja me huomasimme heti, mistä ääni lähti.
Page 32
Sitten kiinnitin sen jalkaani, sukelsin kolmannen kerran ja pääsin silloin täysin selville, etten millään ponnistuksillani tässä asemassa voisi murtaa varastohuoneen ovea auki.
Page 40
Matka Etelämerelle.
Page 50
Olipa miten oli, me kieltäydyimme nauttimasta tarjottuja herkkuja ja koetimme selittää, ettei ruoka nyt maistunut meille vähääkään, kun juuri olimme syöneet aamiaista.
Page 59
Muut pykälät muistuttivat hiukan jonkinlaisia kirjaimia ja Peters väitti kiven kovaan, että ne kirjaimia olivatkin.
Page 65
Etelässä näkyvä utuvuori oli valtavasti noussut taivaanrannalla ja alkoi käydä selväpiirteisemmäksi.
Page 66
Tällaiset päätelmät avaavat laajoja aloja mietiskelylle ja mieltä jännittäville arvailuille.